Joka aamu kun herään,
se laskeutuu päälleni kuin raskas viitta.
Olen yksin.
Keitän kahvia,
juon sen yksin.
Kukaan ei toivota hyvää huomenta.
Raahaudun
loskassa läpi tyhjien päivien.
Kukaan ei voi halata ja sanoa, että
kyllä me tästä selvitään.
Olen yksin.
On pakko jaksaa,
epätoivon,
tuskan ja
kiukun kyynel silmäkulmassa.
On pakko pärjätä.
Olen yksin koko maailmassa.
Sammutan valot.
Kissa kehrää.
Nukahdan.
