tiistai 31. toukokuuta 2016

Häämatkalla hoo kolmosella

Jokainen päivä on viimeinen.

Heräämme aamulla, olemme elossa! Aurinko paistaa! Musiikki soi ja haemme kaupasta jäätelöä. Jäätelö sulaa sormiin. Näemme meille rakkaita ihmisiä. Iho palaa auringossa. Kävelemme nurmikolla. Otamme päiväunet.

Keitämme ja juomme kahvia. Pihalta tulee sateen tuoksu. Menemme haistelemaan sitä. Puhallamme saippuakuplia auringonlaskuun.


Päivä, kokonainen päivä. Kiitämme Luojaamme siitä ja rukoilemme huomiseksi meille uutta hyvää viimeistä päivää.

Veikolle annettu ennuste on huono. Elinaikaa on jäljellä viikkoja tai kuukausia. Multa kysytään miten tätä oikein jaksaa. Ei saa jäädä kiinni huonoihin hetkiin. "Joka ainoa päivä on tänään", laulaa Juha Tapio. Meille on annettu tämä hetki. Huomista ei ole luvattu kenellekään. Jokainen päivä on viimeinen. Edelliseen blogitekstiin viitaten: kun itket, itke, ja itke kunnolla. Kun naurat, naura sydämestä. Kun rakastat, rakasta kokonaan.

Kuva: Mia Perkiö

Menimme naimisiin 30.4.2016. Nyt kuukautta myöhemmin Veikolla on paikka H3 saattohoito-osastolla. Elämä on karua. Täynnä luopumista. Mutta meillä on tämä päivä. Suosittelen kuuntelemaan Juha Tapion Meillä on aikaa. Joka ainoa päivä on tänään. Voit kuunnella sen vaikka tästä: https://youtu.be/-TgSzYHu-kU

lauantai 28. toukokuuta 2016

Nyt.












Eiliseen ei voi palata.
Huomista ei ole.
Meille on annettu tämä hetki.
Kun naurat, naura sydämestä.
Kun itket, itke kunnolla.
Kun rakastat, rakasta kokonaan.


torstai 19. toukokuuta 2016

Kipua.

Kortisoni. En ole aina varma onko se ystävä vai vihollinen. Syötävä sitä on, vaikka se aiheuttaa oireita. Ennen kuin sen saa tasaantumaan oikeaan annokseen, on kasa muita oireita. Oireita. Oireita.

Kipua.

Sanoin aiemmin, että on hyviä päiviä, ja niiden välissä jokunen todella paska päivä. On alkanu tuntumaan, että elämä on vaan tasasen raskasta, välissä jokunen hyvä hetkensä. Istun joskus iltaisin puhelin kädessä ja tuijotan nimiä yhteystietolistassa. Saatan kirjoittaa, ja pyyhkiä sen pois. Yleensä en kirjoita mitään. En tiedä mitä sanoisin. Apua? Puhumisesta ei ole aina hyötyä. Tai varsinkaan kirjoittamisesta, kun ei ole sanottavaakaan. Ei ole sanottavaa, vaikka on tarve sanoa. Tikusta asiaa.