Eijjo!

Kuuntelin Annan haastattelua (linkki) eilen ja mietteitä Ayo-biisistä. Sitä sitten prosessoin yön yli ja aamulla töihin pyöräillessäni mulla jotenki kirkastu. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja elämä voittamaan. Tää biisi kuvaa aika hyvin sitä sellasta vapauden tunnetta mikä syntyy ku paineet alkaa helpottaan. Onnellinen ja kiitollinen, vaik taustalla varjostaakin sairaus. Ja pimeässäkin voi tanssia. Kevyt olo. Ku murheet on ollu suuria, ni ilon kokee jotenki täydempänä, vaik sitä murhettakaan ei o vielä unohtanu. Vaikee kuvailla näin niinku sanallisesti. Mut kaikkihan te ootte kohta kuullu tän biisin mistä mä puhun. ;)

Missä meidän murheet on (ayo) Jos velvollisuudet on (ayo) Illat viilenee, mutten palele hetken on vielä aurinkoo, mut huolia ei oo.