tiistai 9. elokuuta 2016

Vastapainopäiviä

On päiviä, että makaan koko päivän sängyssä Frendejä katsoen. Keitän välillä kahvia ja syön kylmää grillimakkaraa siivuina. En muista onko niitä päiviä paljon, mutta ne on pitkiä. On öitä, kun oon maailman yksinäisin ihminen. Ja oon tajunnut, että kukaan ei oikeastaan voi auttaa.

Sit mul on näitä vastapainopäiviä. Kahvilassa kahvipoika hymyilee ja kahvi on pahaa muttei se haittaa. Nauran mahani kipeeks naisten kanssa ravintolassa. Kuljen pitkin Turun katuja ja mul on hyvä olla. Mä osaan nykyään nauttia tästä. Mä tiedän, että tulee päiviä etten jaksa nousta sängystä, mutta nyt: elämä, ELÄMÄ!

maanantai 1. elokuuta 2016

...lähtee raiteelta yksi.

Juna lähtee, toinen saapuu. Taustalla kohinaa. Olen miettinyt tämä on hullu maailma.



Habakukin viimeisestä keikasta jäi tämä biisi päällimmäisenä käteen. Se kiteyttää aika paljon. Aamuisin kun juon parvekkeella aamukahvia, kuuntelen junien kuulutuksia. Asutaan aseman takana. Tein tätä hyvin pitkälti joka aamu myös ku hoidin Veikkoa kotona. Lähtevät ja tulevat junat, kosketus ulkomaailmaan. Avasin välillä parvekelasit ja annoin tuulla kasvoille. Elämä jatkuu, muualla.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kotona.

Olen poissa kotoa.
Alan tuntea, että on aika mennä kotiin.
Astun kotiovesta, kodin tuoksu, lämpö ja turvallisuus.
Rakkaus.

Olen poissa kotoa.
Alan tuntea, että on aika mennä kotiin.
Astun kotiovesta, näyttää oudolta.
On kylmä, nurkista tuulee oudosti.
Mikään ei ole minun.
Kotini on kuollut.

Rakkaus, Syvältä kouraiseva, sisäelimet repivä rakkaus.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Veikko 16.4.1982 - 9.7.2016



Sydän täynnä tuoksuasi
Silmät täynnä hymyistä katsettasi
Ihoni tuntee vielä sinut
Olet poissa
Pidä mulle paikkaa

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hyvä Lidl,


Kävin keskiviikkona taloyhtiön saunassa. Otin 6 minuutin löylyt Veikko-oluen kanssa ja olin 20 minuutissa takaisin sisällä. Otin niin kovat löylyt, että hikipisarat poltti ihoa kun ne tippu. Kyl oli hienoa. Ja miksi tämä on mainitsemisen arvoista? Ne 20 minuuttia saunassa Veikko-oluen kanssa olivat viikkoni ainoita vapaahetkiä.

Kun näimme mieheni Veikon kanssa tänä kesänä Lidlin seinässä mainoksen "Elä kuin viimeistä kesäpäivää", nauroimme. Miksi? Muistaakseni pyöräilimme juuri viimeistä kertaa yhdessä. Veikko elää nyt viimeistä kesäänsä, ennen kuin syöpä vie voiton. Tuo lause kuvasti täydellisesti sen, miten elimme joka päivän. Joka päivä on viimeinen päivä. Veikko sanoi mulle sillon, että laita Lidlille palautetta hyvästä mainoksesta. Ja nyt mä sen teen hänen kehotuksestaan. Toivottavasti olette ymmärtäneet, miten syvällisen mainoksen olette luoneet.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pikakurssi omaishoitoon

Ootteko ikinä kattonu sarjaa Pikakurssi kodinostoon? Mä en, mutta huomasin jossain vaiheessa olevain itse sarjassa Pikakurssi omaishoitoon. En tietenkään oikeasti ole, mutta lähiaikoina on tuntunu siltä useasti.

Mähän tapasin Veikon, kun olin ite vähä omituisessa elämäntilanteessa. Syöksyin kuitenkin pää edellä, rakastuneena. En missään vaiheessa luovuttanu, vaan sitkeästi painoin eteenpäin. Tunsin vahvasti, että tää vaan on oikein. Nyt mä tiedän miksi. Tää kurssi, tää on mulle vaan pakollinen. Mut on siihen laitettu, vaikka en muista ilmoittautuneeni. Siks mä uskon, että mä selviän tästä.

Meillä käy joka aamu kotihoito. Mun joka aamun vapaat 1,5h, jolloin juon aamukahvini rauhassa. Muun ajan olen valmiustilassa, vaikka kyllähän mä omia juttujani päivällä teen. Koko ajan kuitenkin hälytysvalmiina.

Eilen meillä lakkas netti toimimasta. Se meni mun jokapäiväisten rutiinien yli. Se vaan oli liikaa. Kai sitä kuitenkin elää jotenkin äärirajoilla, vaikka tunnenkin jaksavani kaiken aika hyvin. Tänään jaksoin hoitaa nettihomman loppuun ja ystävällinen sielu haki meille reitittimen nettiä varten. Olemme kiitollisia tästä ja kaikesta muusta avusta, jota olemme saaneet. Koen, etten ikinäkään pysty kaikkea teille korvaamaan.

Usein ihmetellään, miten mä oon niin teräsnainen. Tehdäänpä koe. Ota käteesi kirja, tai joku muu lappu jossa on tekstiä ja vie se ihan nenääsi kiinni. Koitappa lukea. Näät jotain, ehkä jopa jonkun kirjaimen tai sanan, mutta muu on hämärän peitossa. Mä oon niin lähellä tätä tilannetta, että en pysty "lukemaan kaikkea tekstiä". Sitä pyörittää arkea ja hoitaa asioita, keskittyy sen hetken asioihin. On liian lähellä, että pystyisi prosessoimaan kaikkea kerralla.

Mä nautin ulos katselemisesta, sateen haistelusta ikkunan kautta, parvekekasvien kastelusta, värittämisestä, kirjojen ääneen lukemisesta. Tykkään siitä kun vessan peili on taas puhdas, kun saan pyykkikorin tyhjäksi. Kun saan kotihoidon käydessä aamulla pyöräillä apteekkiin vesisateessa. Veikko sano aiemmin, että pakkojen sijaan elämä on täynnä mahdollisuuksia. Mieti, mihin kaikkeen sulla on tänään mahdollisuus.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Häämatkalla hoo kolmosella

Jokainen päivä on viimeinen.

Heräämme aamulla, olemme elossa! Aurinko paistaa! Musiikki soi ja haemme kaupasta jäätelöä. Jäätelö sulaa sormiin. Näemme meille rakkaita ihmisiä. Iho palaa auringossa. Kävelemme nurmikolla. Otamme päiväunet.

Keitämme ja juomme kahvia. Pihalta tulee sateen tuoksu. Menemme haistelemaan sitä. Puhallamme saippuakuplia auringonlaskuun.


Päivä, kokonainen päivä. Kiitämme Luojaamme siitä ja rukoilemme huomiseksi meille uutta hyvää viimeistä päivää.

Veikolle annettu ennuste on huono. Elinaikaa on jäljellä viikkoja tai kuukausia. Multa kysytään miten tätä oikein jaksaa. Ei saa jäädä kiinni huonoihin hetkiin. "Joka ainoa päivä on tänään", laulaa Juha Tapio. Meille on annettu tämä hetki. Huomista ei ole luvattu kenellekään. Jokainen päivä on viimeinen. Edelliseen blogitekstiin viitaten: kun itket, itke, ja itke kunnolla. Kun naurat, naura sydämestä. Kun rakastat, rakasta kokonaan.

Kuva: Mia Perkiö

Menimme naimisiin 30.4.2016. Nyt kuukautta myöhemmin Veikolla on paikka H3 saattohoito-osastolla. Elämä on karua. Täynnä luopumista. Mutta meillä on tämä päivä. Suosittelen kuuntelemaan Juha Tapion Meillä on aikaa. Joka ainoa päivä on tänään. Voit kuunnella sen vaikka tästä: https://youtu.be/-TgSzYHu-kU